Tämän artikkelin on kirjoittanut Nature by Ampun perustaja Ann-Marie Hagman

Naudan tali eli rasva on perinteinen, mutta uudelleen löydetty raaka-aine luonnonkosmetiikassa. Sen pehmentävät, ravitsevat ja suojaavat ominaisuudet tekevät siitä ihanteellisen pohjan voiteille ja hoitobalmeille. Jotta tali olisi käyttökelpoista ja ihoystävällistä, se on puhdistettava huolellisesti epäpuhtauksista, kuten kalvokudoksista, hajua aiheuttavista komponenteista ja mahdollisista jäämistä. Tässä blogitekstissä käymme läpi, kuinka naudan tali puhdistetaan turvallisesti ja tehokkaasti niin, että lopputuotteesta tulee hajuton, säilyvä ja käyttökelpoinen ihonhoidossa.

Tässä blogitekstissä käymme läpi, kuinka naudan tali puhdistetaan turvallisesti ja tehokkaasti niin, että lopputuotteesta tulee hajuton, säilyvä ja käyttökelpoinen ihonhoidossa.

Talin käyttö kosmetiikassa historiallisesta näkökulmasta

Muinaiset egyptiläiset käyttivät eläinrasvoja, mukaan lukien naudan talia, ihon kosteuttamiseen ja suojaamiseen auringolta. He sekoittivat rasvoja kasviuutteisiin ja aromaattisiin öljyihin luodakseen voiteita ja hajusteita.

Roomalaiset ja kreikkalaiset hyödynsivät talia ihonhoidossa ja haavojen hoidossa. He valmistivat saippuaa eläinrasvoista ja puutuhkasta, joka vastaa nykyistä palasaippuaa.

Varhaiset suomalaiset ja skandinaavit hyödynsivät eläinrasvoja, kuten naudan, lampaan ja jopa hylkeen talia, suojatakseen ihoa kylmältä ja kuivuudelta.

Viikingit käyttivät eläinrasvoja ihon voiteluun erityisesti talvikuukausina. Tali auttoi suojaamaan kasvoja ja käsiä pakkaselta sekä parantamaan haavoja ja ihovaurioita. Kansanparantajat ja tietäjät sekoittivat talia yrtteihin ja tervaan, jolloin syntyi hoitavia balsameja, joita käytettiin haavojen, palovammojen ja ihottumien hoidossa.

Myös keskiajan Euroopassa naudan talia käytettiin osana lääketieteellisiä rohtoja, joita käytettiin palovammoihin ja ihosairauksien hoitoon. Sitä käytettiin myös ainesosana kotitekoisissa kynttilöissä, jotka toisinaan levitettiin sulatettuina kuiville käsille.

1700–1800-luvun Euroopassa naudan talia käytettiin laajasti saippuan valmistuksessa ennen kasviöljypohjaisten vaihtoehtojen yleistymistä. Talipohjaisia voiteita valmistettiin kuivaa ihoa ja halkeilevia käsiä varten, erityisesti maanviljelijöille ja työläisille, jotka altistuivat ankarille sääolosuhteille. Talipohjaisia voiteita ja saippuoita valmistettiin kotona, usein lisäämällä niihin kuusenpihkaa, koivutervaa tai mesiangervoa, jotka tunnettiin parantavista ja antiseptisistä ominaisuuksistaan.

1900-luvulla synteettisten ainesosien ja kasviöljyjen käyttö kosmetiikassa korvasi naudan talin monissa tuotteissa. Se säilytti kuitenkin asemansa erityisesti luonnonkosmetiikassa ja perinteisessä saippuanvalmistuksessa.
Teollistumisen ja modernien ihonhoitotuotteiden myötä eläinrasvojen käyttö väheni, kun kaupoista alkoi saada edullisia kasviöljypohjaisia voiteita ja teollisesti valmistettuja saippuoita.

Sodanjälkeisessä Suomessa eläinrasvoja käytettiin vielä jonkin verran kotiapteekeissa, mutta niiden suosio väheni vähitellen.

Nykyään talin käyttö tekee paluuta, erityisesti zero waste -liikkeen ja luonnollisten ihonhoitotuotteiden suosion myötä. Sen ekologisuus, ihon kanssa yhteensopivat rasvat ja ravitsevat ominaisuudet ovat tehneet siitä jälleen arvostetun ainesosan voiteissa, huulirasvoissa ja saippuoissa.
Pohjoismaiset artesaanisaippuan valmistajat ja luonnonkosmetiikan kehittäjät ovat alkaneet hyödyntää talia jälleen, sillä se on biohajoava, ihoystävällinen ja ekologinen vaihtoehto synteettisille voiteille ja öljyille. Nykyään talia voi löytää erityisesti käsintehdyistä saippuoista, iho ja huulivoiteista, jotka ovat suunniteltu suojaamaan ihoa Pohjolan vaihtelevissa sääolosuhteissa.

Talin käsittely ja kirkastaminen

Naudan talin erottelu ja kirkastaminen eli puhdistaminen on perinteinen menetelmä. Talin käytön suosion myötä tätä raaka-ainetta on taas aloitettu arvostamaan.
Talia saa myös valmiiksi puhdistettuna, mutta edullisemmaksi tulee sen itse puhdistaminen.

Valitse mahdollisimman puhdas, tuore ja jäljitettävä naudan tali, mieluiten kotimaiselta tai luotettavalta tuottajalta. Tarkista tuotantotapa ja varmistu siitä, että tiedät miten puhdistaa rasva ennen käyttöä ihonhoitotuotteissa.

Käytä mielellään sisäelinrasvaa, sillä se on laadukkainta ja vähiten haiseva rasva.
Poista mahdolliset lihan ja kalvon jäänteet leikkaamalla ne pois terävällä veitsellä.

Rasvan sulattaminen eli talin erottelu

Tämä vaihe tehdään miedolla lämmöllä, jotta rasva ei pala tai rupea haisemaan kitkerältä.

Kattilassa sulatus (perinteinen menetelmä)

• Pilko rasva pieniksi kuutioiksi tai jauha se lihamyllyllä.
• Laita rasvakuutiot isoon kattilaan ja lisää kattila täyteen vettä.
• Kuumenna miedolla lämmöllä (n. 80–90 °C) ja anna rasvan sulaa hitaasti, älä kiehuta.
• Sekoittele välillä, kunnes kiinteät osat (kudokset ja kalvot) uppoavat kattilan pohjalle ja rasva erottuu kirkkaaksi nesteeksi veden pinnalle.
• Laita kattila kylmään jäähtymään– tali jähmettyy pinnalle ja vesi epäpuhtauksineen jää kattilan pohjalle.

Uunissa sulatus

• Levitä rasvakuutiot uunivuokaan.
• Paista matalassa lämpötilassa (n. 100°C) 3–5 tuntia.
• Kaada sulanut tali siivilän kautta toiseen astiaan.

Jos haluat puhtaamman ja miedomman tuoksuisen talin, voit tehdä kirkastusvaiheen yhden tai useamman kerran.

Kirkastusmenetelmä (vedellä ja suolalla)

• Lisää tali kattilaan ja täytä kattila vedellä sekä ripauksella suolaa.
• Kuumenna uudelleen miedolla lämmöllä ja anna veden erottaa epäpuhtaudet talista.
• Laita kattila kylmään jäähtymään– tali jähmettyy pinnalle ja vesi epäpuhtauksineen jää kattilan pohjalle.
• Ota jähmettynyt tali talteen veden pinnalta.
• Toista tarvittaessa 1–2 kertaa kirkkaamman tuloksen saamiseksi.
  

Kirkastettutali ja sen säilytys

Säilytä jähmettynyt tali jääkaapissa (noin 6-12 kk) tai pakastimessa. Sulata tarvittava määrä talia käyttötarkoitusta varten.

Oletko käyttänyt talia kosmetiikan tai ruuan valmistuksessa?