Tämä artikkeli on vieraskynä kirjoitus, jonka on kirjoittanut Outi Lempa
Kosmetiikan historiaa käsittelevässä sarjassa olemme päässeet uuden ajan kynnykselle. Uusi aika on jatkumoa Euroopan historiassa vallinneelle pimeälle ja hyvin uskonnolliselle keskiajalle. Uuden ajan alku sijoittuu noin 1400-1500-luvun Eurooppaan. Aikakausi kesti lähes 500 vuotta aina nykypäiviin asti. Uusi aika toi mukanaan uudet tuulet. Ilmapiiri erosi melkoisesti synkästä ja ahdasmielisestä keskiajasta. Nyt lähdemme katsomaan, mitä uutta uusi aika toi mukanaan kosmetiikkaan ja kauneudenhoitoon.
Viime artikkelissani kerroin sinulle keskiajasta ja sen ahdasmielisestä kauneuskäsityksestä. Uusi aika onkin sitten huomattavasti valoisampi aikakausi. Uuden ajan ilmapiiriin vaikutti etenkin uskonpuhdistus. Jäykät katoliset perinteet saivat jäädä. Protestanttinen liike eteni Euroopassa tuoden mukanaan vapautta ja uusia ideoita.
Toinen merkittävä asia uuden ajan historiassa olivat löytöretket. Christopher Kolumbus purjehti Amerikkaan 1492. Löytöretket saivat jatkumoa ja useita uusia siirtomaita perustettiin ympäri maapallon. Eurooppalaiset purjehtivat tuntemattomiin maihin, merten taakse ja toivat mukanaan tuulahduksia itämaisesta kulttuurista.
Ilmapiirin vapauduttua alettiin muistelemaan antiikin kulttuuria ja kaikkea sitä mitä oli ollut ennen keskiaikaa. Tätä kehitystä kutsutaan nimellä renessanssi. Renessanssi tarkoittaakin uudelleensyntymistä. Uusi aika oli jälleensyntymän aikaa taiteessa, tieteessä ja tietenkin myös kauneudenhoidossa ja kosmetiikassa.
Se, mikä pimeällä keskiajalla oli ollut karua ja yksinkertaista, muuttui nyt runsaammaksi ja monimuotoisemmaksi. Visuaalisella ilmeellä oli merkitystä eikä uskonto enää välttämättä sanellut kaikkea. Tämä näkyi esimerkiksi maalaustaiteessa, jossa näkyi paljon alastomuutta, paljaita rintoja sekä pyöreitä muotoja. Renessanssin naiset maalattiin tauluihin rakastettaviksi, kauniiksi ja suloisiksi. Keskiajalla alastomuus oli ollut suuri synti joka oli ankarasti kielletty.
Uuden ajan ensimmäisiä neroja oli Leonardo Da Vinci sekä Gutenberg joka keksi irtokirjasimet ja ensimmäiset painetut kirjat. Kehitys harppasi ison askeleen eteenpäin. Uusi aika huipentui 1800-luvun teolliseen vallankumoukseen, joka toi vaurautta Eurooppaan. Samalla myös Euroopan väestö kasvoi.
Englanti oli mahtava valtio jo 1500-luvulla. 1558 astui valtaan Englannin 25-vuotias kuningatar, Elisabeth. Kuningatar Elisabethilla oli merkittävä rooli kosmetiikan historiassa. Hän aloitti uudelleen meikin aikakauden Euroopassa. Meikkiä ei keskiajalla ollut soveliasta käyttää. Kuningattaren näytettyä esimerkkiä, meikkaaminen yleistyi vauhdilla hovissa ja ylhäisön piireissä. Alemmat sosiaaliluokat sen sijaan suhtautuivat meikkiin ja meikkaamiseen kielteisesti. Yleensä oli toivottavaa, että kansa ei meikannut lainkaan.
Kuningattaren suosikki oli kalman kalpea iho. Vanhoista muotokuvista voi edelleen todeta, miten ilmeettömät kasvot kuningattarella oli. Kalman kalpea iho oli ylhäisönaisten tavaramerkki satojen vuosien ajan. Vain huulet olivat kirkkaan punaiset luoden kontrastia. Silmämeikkiä ei käytetty lainkaan. Joskus kulmakarvat värjättiin vain hyvin kevyesti.
Ruskettunut iho ei ollut sovelias ylhäisöllä. Vain rahvas työskenteli pelloilla ja sai rusketusta iholleen. Ruskettunut iho oli siis köyhyyden ja alempiarvoisuuden merkki.
Ranskassa puhaltelivat 1700-luvun lopulla vapauden tuulet. Ranskan vallankumous oli noin kymmenen vuotta kestänyt ajanjakso, joka alkoi 1789. Vallankumous oli alkusysäys suurelle yhteiskunnalliselle murrokselle. Vanhat säätyoikeudet sekä feodaaliyhteiskunta kumottiin. Yhteiskunnan raju muuttuminen vaikutti tietysti aivan kaikkeen, myös muotiin ja kauneudenhoitoon.
Ennen vallankumousta naiset ja miehet meikkasivat lähes yhtä paljon. Vallankumouksen jälkeen ero miesten ja naisten välillä kasvoi. Miehet lopettivat kokonaan meikin käytön. Naiset kyllä meikkasivat mutta varsin hillitysti. Naiset korostivat kauneuttaan ylellisillä puvuilla. Naisten puvut olivat äärimmäisen runsaita ja näyttäviä.
Varakkaista naisista tuli 1800-luvun alussa hyvin ulkonäköorientoituneita. Elämä pyöri vaatteiden, hiusten ja meikkien ympärillä. Ylhäisön parissa naisten pukeutuminen oli varsinainen rituaali. Massiivisia pukeutumis- kampaus- ja meikkaustapahtumia katselemaan kutsuttiin joukko ystäviä. Myös miehet olivat tervetulleita seuraamaan, miten lukemattomat vaatekappaleet kiskottiin aatelisnaisen ylle puvustajien avustamana.
Uuden ajan aikakaudet nimettiin Englannin hallitsijoiden mukaan. 1837 astui valtaan kuningatar Victoria. Hän aloitti viktoriaanisen aikakauden joka oli mahtavien prinsessamekkojen aikaa. Ylhäisön mekot paisuivat aivan mahdottomiksi. Tarvittiin monia alushameita sekä metallivanteita pitämään homma koossa.
Syynä ylisuuriin mekkoihin oli se, että naisen haluttiin näyttävän heikolta ja hauraalta. Mikään naisen kehon osista ei saanut olla liian suurta tai korostunutta. Siksi nainen häivytti itsensä runsaisiin mekkoihin. Hauras ja heikko ilme kasvoillaan hän vetosi miehen haluun pitää hänestä huolta. Naisten pyörtyily oli tavanomaista ja usein teeskenneltyä. Pyörtyilyllä vedottiin miehen suojeluvaistoon ja tunteisiin. Jopa tuberkuloosin riuduttamat kasvot koettiin seksikkäiksi.
Uuden ajan kauneudenhoidossa ongelmana oli loputtomat uskomukset. Ihon toiminnasta ja tarpeesta ei paljoa tiedetty. Antiikin tietämys yrteistä, ihosta ja kauneudesta oli unohtunut pimeällä keskiajalla. Nyt kaikki tieto kosmetiikasta piti taas löytää uudelleen.
Yhteiskunta oli selkeästi jakautunut ylhäisöön ja kansaa. Nämä kaksi kansanosaa elivät täysin erillään. Siksi heidän tapansa hoitaa kauneuttaan erottui toisistaan hyvin selkeästi.
Ihon vaalentamiseksi oli jo keskiajalla keksitty lukuisia kyseenalaisia keinoja. Nämä myrkylliset aineet pysyivät aateliston ja kuninkaallisten suosiossa vielä keskiajan jälkeenkin. Vaalea iho oli hyvin tavoiteltu. Monilla oli ongelmana myös kasvojen arpisuus esimerkiksi sairastetun isorokon takia. Arpien peittämiseen tarvittiin erittäin peittävää kosmetiikkaa. Arpia myös kuorittiin vahvoilla hapoilla kuten rikkihapolla.
Vaarallisia ihonhoitoaineita löytyi ylhäisönaisten kaapeista hyvin useita. Miltä kuulostaisi rikkihappoa sisältävä vitirolöljy yhdistettynä elohopeaveteen ja lyijyä sisältävään kasvoveteen. Myös meikit sisälsivät runsaasti lyijyä ja elohopeaa.
Harmittomampia tapoja säilyttää vaalea iho oli pysytellä poissa varjossa ja mieluummin sisätiloissa. Myös kasvot peittäviä naamioita käytettiin yleisesti.
Nykyisin valkoinen väri luodaan kosmetiikkaan titaanioksidilla. Ennen titaanioksidia, aina 1800-luvulle asti käytettiin valkoisena väriaineena lyijynvalkoista eli creusea. Se oli valkoinen pigmentti, jonka käyttö ei rajoittunut vain kosmetiikkaan. Creuse on erittäin myrkyllistä mutta se peitti hyvin ihon virheet ja pysyi iholla kuin tauti. Siksi se oli hyvin suosittu kosmetiikassa jopa satoja vuosia.
Elohopeasublimaatti oli toinen suosittu valkoinen pigmentti. Elohopeasublimaatissa oli mukana myös hieman kiiltoa. Kuten nimestäkin voi päätellä, elohopeasublimaatti valmistettiin elohopeasta. Se on erittäin myrkyllistä. Jostain kumman syystä sitä myydään vieläkin joissain maissa maaleihin sekoitettuna.
Vismuttioksikloridi on valkea pigmentti, jota käytetään vieläkin kosmetiikassa. Myös talkkia, jauhettua helmiäistä ja riisijauhoa käytettiin vaalean ihon aikaansaamiseksi. Jauheita sekoitettiin voiteisiin ja näin saatiin peittävää meikkivoidetta.
Uuden ajan erikoisuus olivat kauneuslaastarit. Ne otettiin käyttöön 1600-luvulla. Alkujaan niiden tarkoitus oli vain peittää arpia. luomia ja muita ihon virheitä. Vähitellen laastareista tuli muotioikku. Niillä pyrittiin korostamaan vaaleaa ihoa. Laastareista tehtiin hyvin tummia. Ne valmistettiin huolella tummasta silkistä ja sametista. Suuret laastarit vaihtuivat pieniin kauneuspilkkuihin, joita käytettiin enää vain yksi tai kaksi strategisissa paikoissa, korostamassa kasvoja.
Aina on ollut olemassa ihmisiä, jotka suhtautuvat epäillen kemikaaleihin. Useat uuden ajan naiset olivat hyvin valveutuneita. He huomasivat hyvin nopeasti kosmetiikkatuotteiden vaarat. Siksi he halusivatkin käyttää puhtaita luonnontuotteita. Naiset olivat löytäneet ihoa hoitavia kasveja, joista he valmistivat itse turvallista kosmetiikkaa. Ihon valkaisuun elohopean ja lyijyn asemesta valveutuneet naiset käyttivät tavallista sitruunamehua. Muita valkaisevia aineita olivat aluna, munanvalkuainen sekä booraksi.
Uuden ajan luonnonkosmetiikka rakentui pitkälti luonnollisista aineksista. Kaikki mitä kotoa ja keittiöstä löytyi, hyödynnettiin kauneudenhoidossa. Kasvit ja mineraalit olivat hyvin suosittuja kosmetiikan raaka-aineita. Kansan parissa kaikki kosmeettiset tuotteet tehtiin itse.
Kasvojen puhdistukseen käytettiin puhdistuspaloja, jotka sisälsivät saippuaa sekä yrttejä yhdistettynä mehiläisvahaan sekä kaskeloteista saatuun rasvaan. Onko tässä jotain tuttua? Puhdistuspalat taitavatkin olla vanha juttu.
Manteliöljy oli hyvin suosittua kosmetiikassa. Se ravitsi naisten ihoa ja antoi kosteutta. Voidepohjana hyvin suosittua oli paksu kerma yhdistettynä hunajaan ja yrtteihin. Tällaiset voiteet eivät pitkään säilyneet. Siksi niitä valmistettiinkin vain erityisiä tilanteita varten. Myös tuore maito oli suosittua ihonhoidossa.
Kasvovoiteet valmistettiin yrteistä, mehiläisvahasta sekä kaskelotin rasvasta. Tällaista voidetta kutsuttiin pomadaksi. Yhdistelemällä eri yrttejä luotiin voiteita eri ihotyypeille sekä tiettyihin iho-ongelmiin.
Erityisen suosittuja tehoaineita olivat kurpitsat. Kurpitsoista valmistettiin voiteita yhdistettynä luonnon öljyihin. Kurpitsaa myös tislattiin kosmetiikan raaka-aineeksi. Kurpitsa poisti punoitusta, virkisti ja rauhoitti ihoa. Kurpitsavoiteita löytyi runsaasti 1600-luvun ylellisistä kylpylöistä. Samoin kurkku oli hyvin suosittu luonnonkosmetiikan ainesosa. Kurkkua käytettiin etenkin kasvovesissä. Kurkku on yhä suosiossa ihonhoidossa mutta minne onkaan kadonnut kurpitsa?
Hydrolaatit olivat hyvin suosittuja. Varsinkin ruusuvesi, laventelivesi sekä neroli olivat monen naisen käytössä. Hydrolaatteja yhdistettiin myös muihin ainesosiin. Niistä valmistettiin tahnoja, joita käytettiin hoitavina kasvonaamioina.
Koska valkoinen iho oli tavoiteltua, kaikki valkoinen katsottiin hyväksi iholle. Samalla tavoin valkoiset mineraalit, talkki, riisi tai vaikkapa vehnäjauhot koettiin edistävän ihon kauneutta.
Luonnollisia pigmenttejä tarvittiin sekä iholle sekä huuliin. Karmiininpunainen väriaine oli uutena aikakautena hyvin suosittua. Sitä valmistetaan yhä edelleen pienistä hyönteisistä. Muita punaisia värisävyjä saatiin eri puulajeista. Jauhettu puu uutettiin alkoholiin ja käytettiin huulien ja poskien värjäämiseen. Luonnosta löytyy uskomattoman paljon ainesosia, joita voidaan käyttää pigmenttien valmistukseen. Valitettavan monet näistä pigmenteistä olivat niin suosittuja, että kyseiset kasvit ja eläinlajit ovat nyt uhanalaisia.
Uuden ajan loppupuolella naisen asema muuttui erittäin selkeästi. Teollistuminen oli vauhdissa ja yhteiskunta kaupallistui. Naisestakin tehtiin eräänlainen tuote, jonka piti täyttää tietyt standardit. Naisen esineellistäminen oli huipussaan viime vuosisadan vaihteessa. 1900-luvun vaihteen Gibson-tyttö luotiin mainostoimistossa miesten toimesta. Gibson-tyttö ei ollut todellinen henkilö. Gibson-tyttö oli muotistandardi, jota naisten tuli seurata. Gibson-tytöllä oli huomattavasti kevyempi puku kuin edellisillä sukupolvilla. Hänen tuli olla sensuelli ja viettelevä. Gibson-tytön innoittamana syntyi ensimmäinen supermalli, Evelyn Nesbit. Nainen ja se mitä häneltä odotettiin ja miltä hänen pitäisi näyttää, muuttui nyt hyvin ratkaisevasti. Uusi aika oli vaihtumassa nykyaikaan.
Lue myös Kosmetiikan historian muut osat :
Kosmetiikan historiaa; muinaisten etruskit
Kosmetiikan historiaa; muinaiset sumerit ja egyptiläiset
Kosmetiikan historiaa; antiikin Kreikka
Kosmetiikan historiaa; kauneudenhoitoa pimeällä keskiajalla
Kirjoitan omaan Helenatur blogiini kosmetiikan raaka-aineista ja valmistuksesta. Minua kiehtoo luonnollinen, myrkytön kosmetiikka. Haluan auttaa kosmetiikan valmistajia ja valmiin kosmetiikan ostajia valitsemaan iholleen ihon omaa toimintaa tukevia, turvallisia ja hellävaraisia ainesosia.
Kirjoitin myös aiheesta kirjan “Kotikosmetiikan raaka-aineet ja valmistus“
