Tämä artikkeli on vieraskynä kirjoitus, jonka on kirjoittanut Outi Lempa
Kosmetiikan historiaa käsittelevässä sarjassa olen kertonut paljon muinaisen Euroopan ja Lähi-Idän alueen ihmisten kauneudenhoidosta. Suuri osa historiallista maailmaa on jäänyt käsittelemättä, nimittäin Kauko-Itä. Tällä kertaa tutustutan teidät kiinalaisen ihonhoidon saloihin. Salaperäinen kiinalainen kulttuuri on saanut rauhassa kehittyä vuosituhansia. Kiinassa tavat ja estetiikka ovat näihin päiviin asti kehittyneet hyvin omintakeisella tyylillä. Tulet huomaamaan, miten jo tuhansia vuosia sitten kiinalaiset oivalsivat asioita, jotka vasta nyt on ymmärretty länsimaissa. Siksi kiinalainen kauneudenhoito onkin niin kiehtova aihe.
Kiinassa historia jakautuu hallitsijoiden valtakausiin eli dynastioihin. Jotta pystyt seuraamaan kiinalaista historiaa, sinun ei tarvitse tietää kaikkia dynastioita. Kiinan luotettava historia alkaa Xia-dynastiasta noin 2100-1600 eaa. Sitä ennen hallinneet keisarit on tulkittu taruolennoiksi ja jumaluuksiksi, joiden todenperäisyydestä ei ole takeita.
Xia-dynastiaa edelsi kausi, jota kutsutaan kolmen hallitsijan ja viiden keisarin kaudeksi. Tuona aikana hallitsi Kiinaa ns. Keltainen Keisari, Huangdi, joka on samalla kiinalaisessa uskonnossa jumaluus ja yksi legendaarisista kiinalaisista hallitsijoista. Kiinalaisen lääketieteen ja samalla kiinalaisen kauneudenhoidon juuret kerrotaan olevan peräisin juuri tuolta ajalta. Keltaista Keisaria ei nykyisin pidetä historiallisena henkilönä mutta myyteissä hän elää vahvasti.
Vanhoista kiinalaisista kosmeettisista resepteistä on säilynyt jälkipolville erittäin hyvin tietoa. Koska kauneudenhoito katsottiin lääketieteeksi, kaikki kirjattiin samoihin kirjoihin kuin vanha kiinalainen lääketiede. Siellä nämä reseptit ovat vieläkin ihmisten saatavilla.
Kiinalainen lääketiede kattaa kaikki elämän alueet, myös kauneudenhoidon. Kiinalaisen kauneudenhoidon kulmakivi on aina ollut hyvä terveys. Kuulas iho on kauniin olemuksen perusta. Kiinalainen kauneudenhoito perustui hyvin kuulaaseen ihoon, jota korostettiin kaikin mahdollisin tavoin. Sama tavoite on myös nykyisin niin suositussa korealaisessa kauneudenhoitorutiinissa.
Kiinalaiset ymmärsivät jo tuhansia vuosia sitten, että kaunis iho saavutetaan vain vaalimalla terveyttä. Hyvän verenkierron ylläpito toi poskille kaunista punaa, jota vielä korostettiin meikeillä. Perinteisen kiinalaisen lääketieteen mukaan ihomme on sisäisen energian peili. Kauneus tulee ihmiseen kun
Kiinalaisen lääketieteen mukaan, kun edellä mainitut tekijät ovat kunnossa, tuloksena on säteilevä, kuulas ja hyvin kosteutettu, rypytön iho. Heti kun jokin näistä asiaoista on epätasapainossa, ihomme muuttuu sameaksi ja menettää kimmoisuutensa. Ensimmäiset rypyt ilmaantuvat juuri tästä syystä, tietää kiinalainen viisaus.
Kiinalainen lääketiede on tuhansia vuosia vanha. Ei ole tiedossa, miten kiinalainen lääketiede on kehittynyt niin pitkälle. Ilmeisesti kiinalaiset ovat yksinkertaisesti olleet aina hyvin kiinnostuneita terveydestään ja siksi kehittäneet myöskin lääketiedettä. Ihonhoito ja kauneus ovat olennainen osa kiinalaista lääketiedettä. Kiinalaiset parantajat loivat salaisia teereseptejä ja yrttivoiteita, joita he kilvan tarjosivat keisarinnoille ja hovin naisille nuorekkaan ulkonäön säilyttämiseksi.
Kiinalainen ylhäisö käytti kauneudenhoitoonsa esimerkiksi helmiä. Tang-dynastian keisarinnan Wu Zetianin kerrotaan olleen todella kaunis nainen, jolla oli virheetön iho. Hän oli ainoa nainen, joka on hallinnut Kiinaa itsenäisesti. Hänen salaisuutensa oli munanvalkuaisista ja jauhetuista helmistä valmistettu tahna, jota hän valeli joka ilta kasvoilleen. Helmistä ja munanvalkuaisesta valmistettu tahna sisältää paljon iholle arvokkaita mineraaleja ja aminohappoja sekä vitamiineja.
Kiinalainen kauneudenhoitoperinne ei ole tuhansien vuosienkaan jälkeen kuollut. Se jatkaa voittokulkuaan nykyaikaisissa ihonhoitorutiineissa. Seuraavaksi esittelen sinulle muutamia perinteisiä kiinalaisia tapoja hoitaa kauneutta. Huomaat että suurin osa niistä on vieläkin käytössä. Paljon kiinalaisia kauneudenhoitomenetelmiä on vielä tutkimatta. Niistä voi löytyä valtavasti käyttökelpoisia ideoita tulevaisuuden kosmetiikkaan.
Kiinan keisarinnat ja hovinaiset tunsivat hyvin gua-sha perinteen. Gua-sha on menetelmä, jossa käytetään jadesta valmistettua rullaa, jolla kevyesti rullataan kasvoja tietyn rutiinin mukaisesti.
Gua-sha vaikuttaa erityisesti lymfakiertoon, poistaa turvotusta ja parantaa ihon verenkiertoa. Kiinassa gua-sha tehtiin aina aidoilla jaderullilla. Jaden uskottiin olevan ainoa kivilaatu, joka pystyy ylläpitämään ihon hyvinvointia. Nykyisin jaderullat ovat todella suosittuja ihonhoidossa. Ikivanhat kiinalaiset opit toimivat myös nykypäivässä. Netistä löydät paljon ohjeita ja videoita, miten jaderullaus oikeaoppisesti tehdään.
Tällä hetkellä sienet ovat varsin trendikkäitä kosmetiikan raaka-aineena. Tremellan eli valkohytykkäsienen kosteuttavaa tehoa verrataan jopa hyaluronihappoon. Tremella on ikivanha kiinalainen kauneustuote, joka sisältää antioksidantteja ja D-vitamiinia. Kiinalaiset käyttivät tremellaa myös sisäisesti mutta nykyisin länsimainen kosmetiikka tarjoaa sitä erilaisissa seerumeissa ja voiteissa ulkoisesti käytettäväksi. Tremella sisältää ainutlaatuisia polysakkarideja, jotka toimivat ihoa rauhoittavasti torjuen ikääntymisen merkkejä. Tremella myös suojaa ihoa auringon UV-säteiden haitallisilta vaikutuksilta (se ei kuitenkaan suojaa ihoa palamiselta eli ei ole varsinainen aurinkosuoja). Etenkin kuiva, pintakuiva ja kosteusköyhä iho hyötyy tremellasta.
Mikä muu tuote olisi niin kiinalainen kuin kaikkien meidän rakastama vihreä tee. Vihreä tee on tunnettu jo pitkään länsimaissa erittäin antioksidanttipitoisena kosmetiikan raaka-aineena. Vihreää teetä löytyy useista kosmetiikkasarjoista sen uskomattomien ominaisuuksiensa vuoksi. Vihreä tee supistaa huokosia ja kirkastaa ja rauhoittaa ihoa. Kiinalaiset tiesivät hyvin teen parantavat ja kaunistavat vaikutukset ja siksipä sitä käytettiin yleisesti myös kauneudenhoidossa sekä sisäisesti että ulkoisesti. Vihreä tee tunnetaan ympäri maailmaa yhtenä parhaimmista ikääntymistä estävistä juomista.
Gojimarjatee on puolestaan melko tuntematon maailmalla. Jotkut ovat varmasti syöneet pieniä, punaisia, kuivattuja gojimarjoja välipalana. Niiden maku on hapan ja makea. Ne sisältävät erityisen runsaasti antioksidantteja ja hyödyllisiä kasvikemikaaleja kuten karotenoideja, polysakkarideja, sinkkiä, C-vitamiinia sekä aminohappoja. Kiinalaiset ovat käyttäneet perinteisesti gojin lehtiä teen valmistukseen. Nykyisin marjat ovat suositumpia teen ainesosia. Gojimarjatee on hyvin herkullisen makuista ja samalla erittäin terveellistä. Gojimarjoista valmistetaan nykyisinkin kosmetiikkaa.
Oletko koskaan kuullut riisivedestä? Riisivettä käytetään aasialaisessa kauneudenhoidossa varsin yleisesti. Riisivesi on hyvin yksinkertaista valmistaa.
Tarvitset vain 5 desiä vettä ja yhden desin keittämätöntä riisiä (mieluiten luomuviljeltyä).
Tällaista riisivettä käytettiin muinoin Kiinassa aivan yleisesti kauneudenhoitoon. Heidän mielestään riisin tärkkelys, proteiinit sekä vitamiinit hoitavat ihoa. Riisivesi kirkastaa ihoa ja rauhoittaa sitä. Jos ihosi on ärtynyt esimerkiksi liian pesevien puhdistusaineiden takia, riisivesi auttaa. Kiinassa riisivesi oli suosiossa koska se sai ihon näyttämään vaaleammalta.
Riisivesi auttaa rauhoittamaan ekseemaihoa. Se on tarpeeksi hellävarainen ja neutraali tuote ihottumien hoitoon. Kokeile valella riisivettä myös auringon polttamalle iholle. Riisivesi sopii hyvin hiushuuhteeksi.
Muinaisessa kiinassa ei tunnettu saippuaa. Peseytymiseen käytettiin aivan saippuan näköisiä tankoja, jotka olivat valmistettu lääkeyrteistä, jauhetuista soijapavuista sekä erilaisista tuoksuista. Tuoksuina käytettiin tietysti eteerisiä öljyjä ja hydrolaatteja. Kylpypavuissa oli kymmeniä eri ainesosia. Soijajauho oli hyvin suosittu ainesosa, sillä sen tiedettiin sisältävän estrogeenin kaltaista ainetta, joka on hyväksi naisille. Kylpypapuihin lisättiin myös sian haimasta saatua uutetta. Uute teki tuotteesta saippuan kaltaista.
Kylpypavut muuttuivat pikkuhiljaa saippuaksi. Soijapavut korvattiin kasvien tuhkalla ja tuotteeseen lisättiin sian rasvaa. Tuote puristettiin tangoiksi ja näin saatiin saippuaa. Muinainen kiinalainen saippua oli hellävaraista iholle. Se ei pessyt ihon omaa talia pois vaan jätti ihon kosteutetun tuntuiseksi.
Kukat olivat kiinalaisessa kosmetiikassa tärkeitä. Kiinalaisien uskomusten mukaan värien käyttö lisäsi luontaista väriä ja hehkua myös kasvoille. Tämä tarkoitti sitä, että veren uskottiin kiertävän paremmin, jos kasvot puuteroitiin roosan värisiksi. Erilaisia kukkia käytettiin runsaasti puuterien ja kasvovärien valmistukseen. Kasvoväreistä tärkein oli punainen puuteri. Kiinassa tapana oli puuteroida koko kasvot ruusunpunaisiksi, sillä se kertoi nuoruuden hehkusta ja terveydestä. Kasvoille maalattiin usein myös kuvioita kuten kyyneleitä silmien alle tai otsaan erityinen otsamaalaus.
Kasvomaalaukset olivat Kiinassa joskus varsin hurjia. Kerrotaan, että eräs muinainen Kiinan keisarinna oli kompastunut ja lyönyt kasvonsa rikkinäiseen lasiin. Hän sai kummallekin puolelle kasvoja puolikuun muotoiset haavat. Hovissa alettiin myötätunnosta matkia keisarinnaa. Kohta kaikilla hovin naisilla oli punaisella maalattu puolikuu kummallakin ohimolla. Trendistä tuli suosittu ja naiset lisäsivätkin kasvoihin useita punaisia viivoja tehostaakseen vaikutelmaa. Outo muotioikku jatkui maassa satoja vuosia.
Tärkein meikattava osa kiinalaiskaunottarien kasvoissa olivat kulmakarvat. Kulmakarvojen muotoa vaihdeltiin muodin ja dynastian mukaan. Usein naisilla ei ollut lainkaan omia kulmakarvoja vaan ne piirrettiin iholle haluttuun kohtaan ja halutun muotoisiksi.
Kiinalaiset silmät ovat sirot ja kauniit. Niitä korostettiin hieman mutta ei liikaa. Oikein muotoillut kulmakarvat olivat tärkeämmät kuin silmät.
Suuta korostettiin kirkkaan punaisella kukkavärillä. Suun ei kuitenkaan sopinut olla suuri. Vain ylähuuli maalattiin kokonaan. Alahuulesta maalattiin vain keskiosa. Näin saatiin aikaiseksi siro ja hillitty vaikutelma.
Kukista valmistettiin tietysti runsaasti erilaisia eteerisiä öljyjä sekä hydrolaatteja. Niitä käytettiin hajuvesinä ja kasvovesinä kuten nykyisessäkin luonnonkosmetiikassa on tapana.
Kuten kaikissa kulttuureissa, myös Kiinassa kauneutta tavoiteltiin myrkyllisten aineiden avulla. Kiinalaiset olivat oppineita ja hyvin tietoisia siitä, että elohopea ja lyijy olivat erittäin vaarallisia terveydelle. Näillä aineilla oli kuitenkin uskomattoman nopea ja tehokas vaikutus ihon väriin. Lyijyn ja elohopean yhdistelmä aiheutti melanosyyttien kuoleman. Näin iho jäi kalpeaksi eikä enää ruskettunut. Kiinalaiset kaunottaret halusivat kuulaan, kalpean ihon. Lyijy ja elohopea kerääntyvät pikkuhiljaa ihmisen kehoon. Ne imeytyvät iholta elimistöön ja varastoituvat esimerkiksi maksaan. Kaunottaret, jotka käyttivät kyseistä seosta liian monta kertaa, kuolivat myrkytykseen.
Valitettavasti emme vielä tänäkään päivänä ole päässeet kosmetiikan lyijystä täysin eroon. Tutkimukset osoittavat, että suurin osa markkinoilla olevista huulipunista sisältää ainakin jokin verran lyijyä. Usein lyijyä on vain häviävän pieniä määriä. Lyijyä on tuotteissa epäpuhtauksina, ei lisättynä ainesosana. Myös nykyaikaiset hiusvärit sisältävät joskus lyijyä. Hiusvärien valmistukseen käytetään joissain maissa lyijyasetaattia. EU:n lainsäädäntö kieltää raskasmetallien käytön ainesosana kosmetiikassa. EU tarkkailee kosmetiikan lyijyjäämien pitoisuuksia tarkasti ja niille on määrätty raja-arvot.
Kirjoitan omaan Helenatur blogiini kosmetiikan raaka-aineista ja valmistuksesta. Minua kiehtoo luonnollinen, myrkytön kosmetiikka. Haluan auttaa kosmetiikan valmistajia ja valmiin kosmetiikan ostajia valitsemaan iholleen ihon omaa toimintaa tukevia, turvallisia ja hellävaraisia ainesosia.
Kirjoitin myös aiheesta kirjan “Kotikosmetiikan raaka-aineet ja valmistus“
