Saippuan historia ulottuu tuhansien vuosien taa
Saippuaa on valmistettu tuhansia vuosia, esi-isämme ovat kyllä taitaneet peseytymisen taidon. Ensimmäiset havainnot saippuan käytöstä on 4500 vuotta sitten sumerien saippuan valmistuksesta tuhkasta ja öljyistä, sekä vähän myöhemmin Babyloniasta 2800 e.Kr. Egyptiläisten, roomalaisten sekä arabialaisten vanhoista kirjoituksista löytyy myös mainintoja saippuasta.
Kerrotaan että saippuan löytyminen oli kaikkien suurten keksintöjen tavoin vahinko. Pyykkärinaistet huomasivat, että pyykki peseytyy paremmin tietyssä kohtaa jokea. Vesi jokeen virtasi uhripaikalta päin, josta tuhka ja rasva valuivat veteen.
Nykypäivänä tunnettu saippua on peräisin noin 600-luvulta, jolloin arabit valmistivat saippuaa alkalisista suoloista ja öljyistä. Saippuan valmistamisen tieto siirtyi keskiajalla Eurooppaan, jolloin espanjalaiset, ranskalaiset sekä italialaiset alkoivat valmistaa saippuaa rikkaimpien käyttöön. Kylpyläkulttuurin levitessä Euroopassa, saivat myös köyhemmät ihmiset saippuan käyttöönsä.
Saippuan käytön käännekohta
1300-luvulla levinnyt rutto toi mukanaan pelon vesipesusta, saippuan kulutus hiipui ja synkkä ja likainen keskiaika alkoi. Saippuapesusta kieltäytyminen jatkui jopa 1500–1600 -luvuille asti. Hygienia oli hyvin ala-arvostettua, varsinkin aatelisten keskuudessa jollain peseydyttiin pari kertaa vuodessa. Hajuvettä ja puuteria kului reippaasti.
Käännekohta koettiin 1600-luvun Ranskan hovissa, jolloin Ludwig XIV nosti saippuan uuteen kukoistukseen. Saippuan valmistus oli pitkään pienmuotoista käsityötä, kunnes teollisen vallankumouksen myötä 1850-luvulla saippuan valmistus muuttui massatuotannoksi. Saippuaa pystyttiin valmistamaan edullisesti ja suurissa määrin.
Käsintehtyä saippuaa valmistettiin ekologisesti teurasjätteistä
Pohjois-Euroopassa saippuan valmistus tehtiin pitkään kotioloissa. Teuraspäivänä jätteet kerättiin isoon tynnyriin, saippuaa keitettiin jätteistä tulevasta rasvasta sekä tuhkalipeästä. Vähitellen tuhkalipeän käytöstä siirryttiin teollisesti valmistettuun lipeään.
Etelä-Euroopassa käytettiin enimmäkseen kasviöljyjä saippuan valmistuksessa. Kotitekoista saippuaa pidettiin huonompana, kun teollisesti valmistettua saippuaa.
Saippuaa valmistettiin niin ihmisten, vaatteiden ja tuvan pesuun. Paras saippua käytettiin iholle, kun taas huonoimmalla laadulla pestiin pyykkiä ja tupaa. Myös pelkällä lipeällä valkaistiin ja pestiin pyykkiä. Siihen aikaan ei ollut kumihanskoja joten iho oli koetuksilla kun saippua oli liian emäksistä tai lipeälientä roiskui iholle.
Palasaippuan uusi tuleminen
Perinteinen saippua on palan muodossa. Nestesaippua yleistyi vasta 1970- 1980 -luvuilla. Suomalaisiin koteihin nestesaippuat rantautuivat vasta 1990-luvulla. Voin ilokseni todeta, että ekologinen ja kestävä palasaippua elää uutta kultakauttansa. Pieniä saippuayrittäjiä on Suomessa ja ympäri maailmaa paljon. Käsitehdystä saippuasta saa tehtyä niin paljon hellempää iholle. Lisäksi saippuan teko on hauskaa ja palkitsevaa, saippuaharrastajien keskuudessa puhutaan saippuamaniasta.
Monet nestemäiset saippuat ja suihkugeelit ovat turhan peseviä. Niissä käytetään liian vahvoja tensidejä eli peseviä ainesosia, jotka pesevät pois ihon oman rasvan. Liika pesu onkin alku moniin iho-ongelmiin.
Tule mukaan oppimaan saippuanvalmistamisen salat
Jos haluat oppia itse valmistamaan perinteistä saippuaa, tule mukaan Nature by Ampun Saippua- ja shampoopala -kursseille tai Eko siivousaine -kurssille oppimaan saippuan kemiasta sekä tietenkin valmistamaan saippuaa. Kurssiajankohdat löydät verkkokaupasta.
